MARRASKUU 2011

Toimintamme Bastvikissa on saavuttanut eräänlaisen säännöllisen rutiinin. Syksyiset työpäivät kuluvat tutkimus- tai suunnittelutehtävien parissa arkkitehtitoimistossa. Kerran kuukaudessa käärimme hihat ja siirrymme kyökin puolelle. Joka kuukausi hämmästelemme sitä ruuan määrää, joka taloon loppuviikosta kannetaan. Raaka-aineet käsitellään eteenpäin erilaisiksi herkuiksi, valmiit ruuat pakataan huolellisesti odottamaan kiireisiä viikonlopun aamuja, jolloin kaikki ruuat koetetaan saada mahtumaan tarjolle ja kaikki halukkaat syöjät mahtumaan pöytiimme. Ja lopulta ruuat ja syöjät kohtaavat toisensa eikä meidän tarvitse  kantaa talosta mitään pois (paitsi jätteet). Sadat kilot ruokaa sulavat nautiskelijoiden vatsoissa, tarjoavat polttoainetta moninaisten kehojen elintoimintoihin ja aivojen sähköisten kytkösten ylläpitämiseen. Vielä suuremman ihmettelyn aihe on se, että perjantai-iltana kylmätilat ovat viimeiseen kolooon saakka täyteen pakattuja, hyllyt notkuvat ja ruokaa on kaikkialla, mutta sunnuntai-iltana kylmäkaapeista voi kytkeä virrat pois, kun ruokavuoret ovat kävelleet toisaalle.

Ja kaiken tämän kuhisevan touhun ajan pihalla kukkii maraskuun valossa jumalaiselta tuoksuva, herkän vaaleanpunainen ruusu. Viileät päivät ovat venyttäneet kukintaa muutamasta päivästä viikkoihin ja viimeinenkin nuppu ehti aueta. Toisaalta lämmintä on riittänyt niin pitkään, että dhaliat väsyivät syksyyn vasta viime yönä. Viikonloppuna pääsevät tulppaanit dhalioiden petiin ja dhaliat karkaavat alta pois lämpimämpään lepoon.

HUHtikuu 2011 - lumisen talven jälkeen kukat kukkivat

Mansikat ovat kuuleman mukaan nauttineet lumisesta talvesta ja viime syksyn nuoret lehdet ovat paljastuneet lumen alta elinvoimaisen vihreinä. Samoin näkyy Bastvikin puutarhassa joka puolella pieniä merkkejä mukavasti nukutusta talvesta. Skillat, lumikellot, esikot, jouluruusut, pikkutalviot ja ties mitkä täplittävät jo hennon vihreäksi muuttuvaa maaperää iloisen värisillä huudoillaan. Vuosi vuoden jälkeen raivaamme uusia nurkkia puutarhastamme kevyelle hoidolle ja sitä mukaa kasvatamme samalla keväisen haravoinnin määrää! Haravointi on ihana liikuntalaji ja kun sitä on tehnyt kymmenkunta tuntia, tuntuu siltä, että lihakset rupeavat vähitelleen olemaan samaa mieltä. Ojentajat ja koukistajat mieluusti liikuttavat haravan joustavia piikkejä kuopiakseen pois ilmaa, vettä ja valoa estävän kuolleen kerroksen. Uutta kompostia päälle ja tervetuloa kesä!

TAMmikuu 2010 - lumisen talven iloja

Talven värit ovat sinivoittoisia ja viileän eteerisiä, mutta onpa kuitenkin edes vähän valoa ja värejä! Kun valkoinen lumi tuli ja harmaus jäi alle, tuntui mielikin puhdistuvan pimeästä tauhkasta. Talven maisema on yksinkertainen, levollinen. Pilvisenä päivänä jäällä hiihtäessä maisema on zeniläisen tyhjä - vain pehmeä viiva horisontissa. Aivot yrittävät kuumeisesti löytää havainnoitavaa ja yhtäkkiä voikin todeta näkevänsä verkkokalvojensa virheet.

Saunalahden jäällä näkyy varsin paljon pilkkijöitä, mutta suksilla kulkija kyllä hämmästyy hiihtäjien vähäisyyteen. Vaikka lahdella on voinut hiihdellä melkeinpä kuukauden päivät, ei latuja ole juuri syntynyt. Yhdeksänvuotiaalle jäällä hiihtäminen tuntuu olevan täysin tarpeeton suoritus, koettelumus, jonka reunaa ei voi hahmottaa, mutta näin nelikymmpiselle jäällä hiihtäminen on talven suuria merkityksiä!

SYYSKUU 2009 - aitalle vuoraus

Saatiin melkein valmiiksi - muutama lauta jäi vielä uupumaan ja sitten alkoikin jo sykysn ja toimiston kiireet. Aitta on tarkoitus maalata kevätpuolesta - punamultaa keitellään pihassa joko maaliskuussa tai huhtikuussa kuukauden kahvilaviikonloppuna.

Toukokuu 2009 - harppauksia puutarhassa

Kesäinen lämpö on vieraillut puutarhassa muutamaan otteeseen ja emännän perennapenkit ovat hiljalleen heräämässä henkiin. Suurin ihme on kuitenkin tapahtunut konevoiman toimesta. Kahdeksan pitkää päivää taitava kaivurikuskimme siirsi yhtä maalajia yhtäälle ja toista toisaalle, lajitteli erikokoisia kiviä asetteli niitä isännän viitottujen ohjeiden mukaan maastoa seuraileviksi penkereiksi. Samalla isäntä huhki tunnista toiseen lapion kanssa, asetteli kivet täsmälleen oikein, kauhoi tarpeen mukaan mursketta, savea ja hiekkaa, järjestellen puutarhan raaka-aineita oikein. Nyt on suuri osa epämääräistä ympäristöä järjestelty kauniiksi, vielä hiukan istuttamista ja kylvämistä ja sitten odotellaan kesän leppeita tuulia ja kasvun ihmettä.

Maaliskuu 2009 - Aamiainen on katettu

Kevätaurinko on tuonut mukanaan pilkkijät ja jäällä liikkujat Saunalahdellekin. Tammikuussa saimme nauttia harvinaislaatuisen kirkkaasta ja lähes virheettömästä luistelujäästä muutaman kylmän pakkaspäivän ajan. Kun ilmat yllättäen lämpenivät, jää lauloi valaan laulua, kun ilmanpaineen vaihtelut puskivat veden painetta jään alle. Jää mourusi ja paukkui, ulvahteli ja seuraavana aamuna noin viisitoistasenttisessä jäässä oli fantastisen kaunis hiushalkeamaverkosto. Vesi nousi rannoilla jäälle joten lahti olikin muutaman viikon lähes autio kunnes saimme uudelleen pakkasia ja sitten lumipeitteen.

Laskiaisviikonloppuna lumipeite oli vielä varsin ohut, mutta sen verran saimme lunta raavittua kasaan, että innokkaimmat pääsivät laskemaan mäkeä kartanon pihapiiriin. Kovaksi jäätynyt ohut lumi liu’utti laskijoista sellaista vauhtia, että kovin ylös ei uskaltanut kiivetä. Jäämme odottamaan ensi vuotta, jos vaikka silloin uskaltaisi laskea aina Bastubergetin huipulta alas pihaan.

Aamaistarjoilumme on saanut paljon kiitosta ja muutamina sunnuntaiaamuina on talo ollutkin aivan täysi. Lauantaiaamuisin aamiainen on ollut selvästi hiljaisempi. Olemme päätyneet siihen, että lauantaisin, ja etenkin aamupäivisin, ei espoolaisen moraali salli hemmotteluja, vaan ahkerat kaupunkilaiset ovat hoitamassa viikon ostoksia tai tomuttamassa mattoja. Mutta lauantaiaamuisin voi siis vaihtoehtoisesti tulla hemmottelemaan itseään ja ystäviään runsaalla aamiaisella!

Lokakuu 2008

Taas on koittanut pimeä vuodenaika ja värejä pilkahtaa ympäristössämme vain niinä harvoina hetkinä kun aurinko käväisee meitä katsastamassa. Mutta kyllä sitten onkin hetkellisesti kaunista. Tuntuu kuin tyydyttäisi nälän kaltaista vajetta, jos saattaa hetken aikaa imeä sisäänsä auringon herättämiä luonnon värejä. Huomaan, että myös sisätiloissa ja keinovalossa todella nautin kahvilasaliemme väreistä, ja erityisesti kirjaston lämmin punainen ruokkii värinnälkääni. Uusinta Arkkitehti-lehteä selaillessa ei voi olla hämmästelemättä sitä värien puutetta, mikä esitellyissä rakennuksissa vallitsee. Tämän hetkinen rakentaminen, jopa omakoti- ja huvilarakentaminen perustuu turvalliseen ja hyväksi koettuun pohjoismaiseen “rehellisyyteen” - vain materiaalin oma sävy kelpaa valkoisen seuralaiseksi. Kahvilan huonetilojen värejä harkittiin tarkkaan, mutta olen hyvin vakuuttunut siitä, että niiden onnistuminen johtuu pitkälti käytetyistä raaka-aineista - niin kuin hyvässä ruuassakin. Perinteiset pigmentit ovat väreiltään murrettuja, mutta intensiivisiä ja ne tuntuvat muodostavan keskenään aina harmoniaa. Öljypastaväreihin perustuvat teolliset maalimme ovat erittäin värivahvoja ja niiden yhdistäminen “väärin” tai riitasointuisesti on aivan liian helppoa.

TOUKOKUU 2008

Nyt on muutama viikonloppu eletty kahvilaelämää. On hienoa nähdä kuinka pihapiiri herää elämään ihmisten läsnäolosta. Lämmin kiitos kaikille teille kahvilavieraillemme, jotka näette työssämme kauneutta ja osaatte siitä nauttia - silloin ei työmme ole mennyt hukkaan!

Pihan istutukset ovat vielä työn alla. Kaikki työ on kovin hidasta ja käsityöpitoista. Huomaan usein haikailevani 1950-luvun lopun käytäntöä, jolloin kartanon pihapiiriä ja puutarhaa pitivät yllä vuotuiset maatalousharjoittelijat. Yhden pariskunnan neljä kättä ei tunnu millään riittävän kaikkeen siihen mihin haluaisi. Mitä enemmän saamme asioita valmiiksi, sitä enemmän on myös ylläpidettävää. Mikään maailmankaikkeudessa ei pysy yllä hoitamatta - paitsi ehkä muovi... ... mutta sitäpä ei juuri ole täällä käytetty.

Konservaattori Thorvald Lindqvistin ajatusta mukaillen - kuka vain osaa rakentaa ja vaikka kunnostaakin, mutta rakennetun ympäristön jatkuva, sitkeä ylläpitäminen on suurempi haaste!

HUHTIKUU 2008

Näin ison projektin kanssa joutuu vähitellen hyväksymään keskeneräisyyden läsnäolon, ja olemaan tyytyväinen kaikkiin saavutettuihin välietappeihin. Tämänhetkinen haasteemme on saada kartanon etupihalta pahimmat työmaajäljet vihdoin siivottua pois ennen huhtikuun viimeistä viikonloppua, kun ensimmäistä kertaa avaamme päärakennuksen ovet kahvilan asiakkaille. Kuluneena viikonloppuna olemme saaneet portinpylväät perustettua, pysäköintialueen tasattua ja salaojitettua, istutusalueita perustettua ja vielä pääportaan kivetkin laskettua paikoilleen. Hämmästyttävä muodonmuutos on tapahtunut siis vain yhden viikonlopun aikana.

Nyt, huhtikuussa 2008, on päärakennuksen viimeistely siis vihdoin valmistumassa ja voimme avata ovemme kaikille kahvilakulttuuria ja hyviä makuja arvostaville. Huhtikuun viimeisestä viikonlopusta alkaen tarjoamme oman keittiön valmistamia tuotteita, niin makeita kuin suolaisiakin, tummapaahtoista italialaista kahvia sekä valikoituja teelaatuja.

Olemme avoinna vain viikonloppuisin klo 10-18 sekä poikkeuksellisesti avajaisten kunniaksi Vapunpäivänä 1.5. 2008. Tervetuloa!

Tammikuu 2008

Kahvilatoiminnan käynnistäminen on koko ajan lähempänä, mutta avaamishetki tuntuu  siirtyvän monenlaisten pienien viivytysten takia aina vain hiukan edemmäksi. Käytännössä arkkitehtitoimiston työt tuntuvat talvikaudella varsin motivoivilta ja kahvilatoiminta saa odottaa vuoroaan. Tavoitteena on kuitenkin saada tilat, luvat ja varusteet kuntoon huhtikuuksi. Toukokuun alusta lähtien olemme lupautuneet olemaan läntisin helmi Rantaraitin kahviloiden ketjussa ja meiltä voi sen jälkeen viikonloppuisin hakea merkinnän Espoon kaupungin juhlavuoden Rantaraittikävelyyn.

Ruokasalin shakkiruutulattian maalaaminen joulun alla oli kiehtova prosessi, jossa tilan, valon ja värin kolmiyhteys ja ennakoimattomuus hienolla tavalla johdatti lattian lopullisen olemuksen varsin etäälle alkuperäisestä ideasta. Heleän vihreään huoneeseen haluttiin hiukan voimallisempi, tai reippaampi lattia. Huoneen uuneissa oleva punavalkoinen “ralliraita” toimi innoitteena kun ryhdyimme tekemään lattiaan shakkiruudukkoa. Ensimmäisessä vaiheessa käytimme seinän vihreää sävyä hiukan tukevoitettuna, lattiaan sopivana sävynä ja punervaa ruskeaa toisena. Vihreän sävy jäi kuitenkin liian keveäksi, joten vedimme vihreiden ruutujen päälle okrapitoisen lasuurin, mutta lopputulos näytti edelleen liian levottomalta. Kahteen suuntaan läpikuljettava huone menetti kaiken itsetietoisuutensa, kun lattian pinta oli rikottu ruutuihin. Muutamia päiviä ehdimme jo harmitella turhaan tehtyä työtä ja harkitsimme koko ruudutuksen ylimaalaamista rauhallisella peittävällä sävyllä. Erityinen lattiapinta kuitenkin edelleen kiinnosti minua, joten viimeisenä keinona päätin käsitellä lattian italianpunaisella pigmentillä värjätyllä lakka-öljykuultoseoksella. Ja helpotus ja vapautus - lattian sävyn muuttuessa yhtenäisemmäksi ja ensimmäistä kertaa painavaksi, huone sai takaisin olemuksensa. Ja mikä hienointa - kaunein mahdollinen, hehkuva punervanruskeanoranssi syntyykin tietysti juuri siten, että kuultavan punaoranssin alla on vastaväriä, vihreää!

LOKAKUU 2007

Kesäkausi on jälleen kiistämättä ohi ja työn painopiste on siirtynyt siisteihin sisätöihin, tarkemmin ottaen arkkitehtitoimiston puolelle. Tällä hetkellä ovia ja listoja viimeistelee viikonloppuisin kaksi reipasta konservaattoriopiskelijaa, mutta muutoin on talossa varsin rauhallista. Vähitellen otamme haltuumme taloa ja toisaalta valmistumme siihen, että rakennus pian muuttuu avoimemmaksi, kun rakennuksen alakerta otetaan julkiseen käyttöön, kahvilaksi ja kokoustilaksi. Alakerran tilat ovat saaneet hahmonsa ja värinsä. Vaikka tilat ovat kauniita itsessään, on värien merkitys tiloissa hyvin suuri, ainakin tällä hetkellä kun kalustusta vielä keräillään. Tästä näkökulmasta on varsin surullista, että värejä käytetään perusrakentamisessa niin vähän. Toki kyllähän värien valinta ja erityisesti maalien itse sekoittaminen vie aikaa, mutta se on myös valtavan antoisaa. Värillä voi huoneelle antaa niin erityisen tunnelman.

Toiminnan muoto on hiljalleen hahmottumassa ja merkittäväksi osa-alueeksi tulemme kehittämään kokouspalvelujen tarjoamisen. Bastvikin huoneet tarjoavat mahdollisuuden hyvin yksilölliseen ja tunnelmalliseen seminaaripäivään tai neuvotteluun. Tilat tarjoavat noin 20-30:lle hengelle mahdollisuuden yhteistilaisuuksien pitämiseen tai pienempiin työryhmiin jakautumiseen. Keittiömme tulee tarjoamaan sopimuksen mukaan vaikkapa runsaan aamiaispöydän, kasvislounaan ja kello viiden teen sconsien, vadelmahillon ja kermavaahdon kera tai ehkä sushilounaan ja hirvipaisti-illallisen.

Toukokuu 2007

Uusi kesäkausi on vähitellen alkamassa ja työt alakerran kahvilainteriöörien parissa ovat viimein alkaneet. Arkkitehtitoimisto on toiminut päärakennuksen alakerrassa jo kohta puolisen vuotta. Perhe on asettunut vihdoin aloilleen. Olemme nyt työskennelleet kuukautta vaille kaksi vuotta Bastvikin kimpussa ja vähitellen rupeavat työn hedelmät kypsymään. Välillä huomaa haukanneensa raakiletta, kun ottaa jonkin huoneen käyttöön ennen lopullisia listoituksia tai pintakäsittelyitä. Maun voi jo tunnistaa, mutta aistimuksesta jää vielä jotain uupumaan.

Salin katon pellavakangas pingotettiin muutama viikko sitten ja pääsääntöisesti alakerrassa on jäljellä pintakäsittelytöitä. Värisuunnittelu on alakerran tilojen tunnelmien osalta varsin keskeinen tekijä. Tavoitteena on tehdä tiloja, jotka ovat mieliin painuvia perusolemuksensa kautta.

Kahvilan toimintaperiaate kehittyy vähitellen. Syksyllä aloitamme keveästi ja pidämme lähinnä viikonloppuisin auki yleisölle. Viikolla toimimme tilausravintolaperiaatteella. Mahdollista galleriatoimintaa on myös tarkoitus hiukan selvittää.

Maaliskuu 2006: milloin kevät tulee

Maaliskuun kylmän raikkaat pakkaspäivät tuntuvat tänä vuonna täysin tarpeettomilta. Odotamme kevätauringon säteitä ja ensimmäsiä pälviä viikko viikolta kiihkeämmin, mutta ilmatieteilijat lupaavat päivä toisensa perään pakkasta ja lisää lunta. Päärakennusta on lämmitetty lähinnä kakluuneilla, sisällä on ylläpidetty muutaman asteen lämpötilaa. Keskellä talvea on vaikea muistaa sitä helppoutta ja keveyttä mikä kesällä rakentamiseen liittyy. Vaan taitaapa sama päteä kaikkiin muihinkin elämänalueisiin.

Uudisrakennuksen sisustustyöt ovat käynnissä. Moneen kertaan on tullut huomattua, kuinka paljon luonnoksenomaiset suunnitelmat hidastavat ja vaikeuttavat rakenustyötä. On toki ainutkertaisen hauskaa (tavallaan) voida suunnitella rakennuksen pieniä yksityiskohtia sitä mukaa kun rakennus valmistuu, mutta aikaa kuluu jokaisen ratkaisun tekemiseen hyvin paljon. Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja arkkitehdillä ei ole suunnitelmia. Päärakennuksen osalta suunnitteluun on helpompi suhtautua vakavasti, koska toteutus ei voi samassa määrin perustua intuitioon, vaan vanhan rakennuksen historiaa ja henkeä on kuunneltava tarkasti. Suunnittelutyö on tehtävä ennenkuin kesäkauden kiihkeämpi rytmi pääsee vauhtiin.

TAmmikuu 2006: mesenaattia etsitään

Bastvikia on kunnostettu nyt reilun puolen vuoden ajan. Tiukkaa aikataulua emme itsellemme asettaneet - kunhan työ etenee ja kunhan sisäänmuutto on koko ajan jollain tapaa kiikarissa. Nyt taaksepäin katsoessaan voi todeta, ettemme ole aivan niin pitkällä kuin mitä optimistisimmissa unelmissamme haaveilimme. Puolessa vuodessa olemme toisaalta tehneet paljon enemmän kuin mitä pystyimme kuvittelemaan. Moni sellainen asia, johon toivoimme että meidän ei tarvitse koskea on osoittautunut alun perin huonosti tehdyksi tai vuosikymmenien saatossa vaurioituneeksi tai yksinkertaisesti haurastuneeksi. Niin rauta kuin paperikin on ajan hampaalle mieluisaa purtavaa.

Talvikaudella työ on edennyt maltillisesti, muutaman hengen työpanoksella. Toimistotyöstä olemme ottaneet pääsääntöisesti vapaata kunnostustyön ajaksi, jotta voimme itse oppia sen mitä vanhalla rakennuksella on meille kerrottavaa. Kun pääoma hupenee, joudumme mahdollisesti palaamaan toimistotyön pariin joksikin aikaa, jotta voimme tehdä päärakennuksen restauroinnin ja pihapiirin kunnostamisen niin valmiiksi, että vanha rakennus voi avata ovensa yleisölle. Toisinaan tulee mieleen että mesenaatista ei olisi haittaa...

Marraskuu 2005: yläkerta lämpiää vähitellen

Marraskuun alussa saimme vihdoin kaikki yläkerran aukot umpeen ja rakennusta voi periaatteessa ryhtyä lämmittämään. Harmiksemme yläkerran aulan osin uudelleenmuurattu rappauspintainen uuni ei toimi aivan niin hyvin kuin toivoimme. Tulipesä on edelleen yhteydessä uunin “kanteen” ja lämmitettäessä syntyy yläosan uuteen rappaukseen halkeama, joka painuu kiinni kun uuni jäähtyy. Eteläisen makuuhuoneen uudelleenmuurattu kakluuni sen sijaan lämpiää hyvin ja lämmittää tehokkaasti!

Lokakuu 2005: Vielä on tehtävää ennen talvea

Tällä hetkellä viimeistelemme uudisrakennuksen ulkovaippaa, jotta voimme tilata selluvillan puhalluksen rakennuksen puisten rakennusosien eristykseksi (lähinnä etuseinä ja yläpohja). Saunaosaston pieni erillinen kylmäallashuone on saamassa kattoa, samoin saunaosaston puolipyöreä sisäänkäynti. Uduisrakennuksen etuseinä odottaa vielä pylväitä ja eduslaatan valua. Kaukolämpöliittymä on kytketty ja lattian lämpöputkisto on paikallaan, mutta puuttuva lenkki, lämmönvaihdin saataneen vasta lokakuun puolivälin tienoilla.

Päärakennuksessa on yläkerran pintojen esikäsittelyt aloitettu paneelikaton raappaamisella. Ikkunoiden ja ovien kunnostuksessa tehdään viimeistelyjä ja uudet, vanhan mallin mukaan teetetyt ovet ovat myös lasituksen ja maalaustöiden kohteina. Suurta iloa on tuonut osin uudelleen muurattujen, osin massaamalla kunnostettujen savupiippujen koekäyttö. Kaikki käyttöön tulevat uunit korjataan. Kahdeksasta uunista on yksi muurattu osin uudestaan kolme tullaan muuraamaan kokonaan uudestaan ja loput neljä on tiivistetty uudelleen saumaamalla tarpeen mukaan.

Edelleen on päärakennuksen eteläseinässä muutamia vähäisiä hirsikorjausalueita, joihin toivon mukaan päästään käsiksi ensi viikon aikana. Lokakuun loppupuolella keskeisin työ on päärakennuksen purettujen lattioiden uudelleen rakentaminen.

Tulevaan kesäkauteen jää suosiolla erinäisiä suurempia työrupeamia. Päärakennuksen ulkovuorauksen vauriokohtien uusiminen ja julkisivujen ja katon maalaus on oma suuri kokonaisuutensa. Alakerran pintatyöt ja talotekniset työt tulevat niinikään olemaan pääasiassa ensi kesän töitä. Uudisrakennuksen rappaus ja maalaus sekä kattotiilien asennus odottavat suosiolla väljempää aikaa. Puutarhan vähittäinen karsiminen ja uudistaminen alkaa myös tulevana kasvukautena.

kesäkuu 2005: Bastvikissa ovat työt käynnistyneet

Kartanon kunnostamisen ensimmäinen vaihe on huoltorakennuksen rakentaminen. 26.4.2005 sai rakennuslupa lainvoiman ja samana päivänä kello 6:30 aloitti kaivuriurakoitsija työt tontilla. Kookas telaketjukaivinkone on nyt siirellyt suuria määriä maa-aineksia hyvin tarkasti ja keveästi paikasta toiseen kahden viikon ajan. Vähitellen rupeaa uuden rakennuksen hahmo konkretisoitumaan. Vastaavana työnjohtajana ja pääsuunnittelijana toimiva Mikko tekee ympäripyöreää päivää, jotta uuden päivän materiaalit ovat valmiina ja tehtävät harkittuina urakoitsijoille ja työn tekijöille.

Rakentaminen on raskasta ja kiehtovaa. Koneet ja lihakset muokkaavat materiaa ja ympäristöämme peruuttamattomasti. Ilman kunnollista suunnittelua ja nimenomaan esteettisesti tehtyä suunnittelua tuntuu hulluudelta rakentaa mitään. Ja toisaalta jotta uutta ympäristöä voi rakentaa tai edes vanhaa kunnostaa, on nykyhetken tilannetta aina muokattava, usein radikaalillakin tavalla.