Julkisivujen maalaus

Maalauskäsittely

Julkisivut päädyttiin maalaamaan Uulan pellavaöljymaalilla. Pitkään pohdimme vaihtoehtona petroliöljymaalia, mutta koepurkin ja muutamien keskustelujen jälkeen päädyimme kuitenkin valitsemaan pidemmät perinteet omaavan maalityypin. Eniten vaakakupissa ehkä painoi maalin tuntu. Petroliöljymaali on varmaankin kelvollinen ja helppo maali, mutta paksuna ja kerralla peittävänä se on luonteeltaan mönjämäinen. Pellavaöljymaalin maalausperinteessä on jokin määrä vaihtelua. Panu Kailan kirja Kevät toi maalarin tarjoaa hyvän kuvan perinteiden monen kirjavuudesta. Keskeinen muuttuja eri ohjeissa on maalin ohentamisen määrä ja maalauskertojen lukumäärä. Jostain kuulin lentävänä lauseena kokeneen asiantuntijan todenneen, että jos itselleen tekisi, niin sellainen maali, että seitsemäs kerros on peittävä...  Tyypillistä tuntuu olleen kahden tai kolmen kerran maalaus. Erilaisiin ohjeisiin perehdyttyämme päädyimme lopulta seuraavanlaiseen käsittely-yhdistelmään: homeenestoaine, pohjamaali, kaksi kertaa välimaali ja yksi ohentamaton pintamaali - siis neljä varsinaista maalauskertaa. (kuva: pintamaalia hierotaan)

Homeenestoaine

Syitä homeeneestoaineen tarpeellisuuteen olen kuullut monenlaisia. Myrkyllisen lyijyvalkoisen rooli vanhojen maalien homeenestossa on kiistaton. Nykyisin käytettävistä valkoisista sinkkivalkoisella on heikko hometta estävä vaikutus, mutta ei nykyisessä ilmanlaadussa (?) kuuleman mukaan riittävä. Yhtenä erona vanhoihin maaleihin on todettu myös vernissan tai raan pellavaöljyn laatu. Siemenlajikkeet ovat muuttuneet, samoin öljynpuristusmenetelmät - öljyn pitäisi sisältää mahdollisimman vähän siemenestä irtoavia muita orgaanisia yhdisteitä. Ja edelleen uuden puun osalta syytetään nykyisiä hakkaus-, sahaus ja kuivauskäytäntöjä, jolloin puuhun saattaa jäädä aiempaa enemmän homeitiöiden suuresti arvostamia ravinneaineita. Oli syy mikä tahansa, niin tosiasia on, että maalin homehtuminen on harmillinen ilmiö, jota vastaan kannattanee hiukan nähdä vaivaa. Pienten homepilkkujen ilmestyminen on ainakin pääsääntöisesti esteettinen haitta ja koska maalaaminen on lähes pelkkää estetiikkaa kokonaisuudessaan, ei homepilkkuja ole mukava seinässään katsella. Eräs asiantuntja tosin totesi, että ehkäpä sen homeen voi antaa rauhassa ilmestyä - kyllä se aikanaan häviää, kun pinnasta on ravinteet syöty.

Uulan homeenestoaine on kirkas liuos, joka sivellään rennosti ja sopivan runsaasti pehmeällä suurella sudilla. Lämpimän kesän ansiosta pohjamaalaushommiin saattoi usein ryhtyä jo muutamien tuntien kuluttua, kun vesi haihtui puun pinnasta. Maalin tartunnan kannalta on hyvin oleellista, että puu on kuivaa. Silloin runsaasti ohennettu öljymaali imeytyy hyvin puuhun ja maalikerrosten keskinäinen tartunta tulee hyväksi.

Pohjamaali

Pohjamaaliksi ohensimme Uulan pellavaöljymaalia Uulan Öljymaaliohenteella noin 50%. Öljymaaliohenne sisältää vernissaa ja Uulan omaa “Yleisohennetta”, joka on mineraalitärpättipohjainen. Yleisesti pellavaöljymaalien ohenteeksi suositellaan pineeni- tai balsamitärpättiä, nimenomaan ei mineraalitärpättiä. Maalaustyön aikana päädyimme kuitenkin käyttämään Uulan suosittelemaa ohennetta, ehkäpä pääsääntöisesti kustannussyistä. Jälkeenpäin ajatellen kaikki materiaalikustannukset ovat kuitenkin häviävän pieniä verrattuna työn kustannuksiin. Työn määrää ei voi liikaa painottaa. Ja työsuorituksista ehdottomasti merkittävin työ oli vanhan pinnan puhdistaminen maalauskelpoiseksi.(kuva: puhdistettu pinta)

Pohjamaalauksen jälkeen julkisivut käytiin läpi ja kaikki vettä keräävät kolot kitattiin pellavaöljykitillä (Glarmester kitt – tanskalainen ikkunakitti, lasitukku Partanen tuo maahan). Vanhastaan kitatut naulankannat avattiin, kannat ruostesuojattiin joko Ferrexillä tai Zinga-sinkkipinnoitteella ja kitattiin uudestaan.

Välimaalaus

Kaksi välimaalikerrosta hierottiin ohuesti noin 30% ohennetulla maalilla. Maalaustyössä keskeistä roolia esittivät siveltimet. Tarttuakseen hyvin edelliseen maalikerrokseen pellavaöljymaali tulee hieroa eri suuntiin painaen. Tukevat pyörö- tai rengassiveltimet ovat tarkoitukseen soveliaita, koska niitä voi vapaasti käsitellä pyörittäen. Uulan toimittamat kookkaat pyörösiveltimet toimivat erinomaisen hyvin ja kesän mittaan kuusi kookasta sivellintä hierottiin noin 3-4 senttiä alkuperäistä lyhyemmäksi. Pohja- ja välimaalauskertoja tehtiin peräkkäisinä päivinä, pintamaalia ennen odotettiin vähintään yksi ylimääräinen vuorokausi.

Pintamaali

Pintamaalaus tehtiin ohentamattomalla maalilla. Pintamaalin hierominen pintaan ohuena kerroksena oli varsin raskas työsuoritus. Valmista pintaa tarkastellessaan saattoi hyvillä mielin todeta, että kun julkisivun jokainen kohta oli moneen kertaan hoidettu, tuntui rakennus kerrassaan nuorentuneelta ja iholtaan terveeltä. Uutena maalipinta oli hiukan kiiltävä, mutta jo yhden talven jälkeen on pinta sammunut selvästi. Muutamien vuosien kuluessa on odotettavissa pinnan mattaantumista ja värisävyn vaalenemista, kun vernissan molekyylit hitaasti hajoavat, hiilivetyketjut rikkoontuvat ja hiili- ja vetyatomit yhtyvät happeen. Seinäpintaan jää siis voittopuolisesti pigmenttejä ja mahdollisia vaaleita täyteaineita.

Uusien puuosien maalauskäsittelyt

Uudet seinäpaneelit homesuojattiin ja pohjamaalattiin jo irtolautoina, jotta myös uuden, mahdollisesti kutistuvan puun pontti saatiin suojattua edes ohuella maalikerroksella. Ikkunoiden kehyslaudat ja nurkkalaudat maalattiin toiseen välimaaliin saakka irtonaisina, lautojen kantit pintamaaliin saakka. Näin saatiin lautojen kantteihinkin tiukkaan hierretty pintamaali, kun värien rajauksesta ei tarvinnut vielä kantaa huolta. Kiinnityksen jälkeen lautojen naamapinnat paikkavälimaalattiin naulojen ja saumojen kittauksen kohdalta ja lopulta pintamaalattiin koko ikkunakehys kokonaisuutena.

Julkisivun peltiosat

Ikkunoiden yläpuoliset vesipellit pääsääntöisesti kunnostettiin - uusia ikkunapeltejä teetettiin neljä. Kunnostettavista pelleistä poistettiin maali ja irtoruoste ja pinnat siveltiiin Zinga-sinkillä. Paikalleen kiinnittämisen jälkeen pellit maalattiin kahteen kertaan julkisivujen pellavaöljymaalilla.(kuva: suojapellin pellavaöljymaalaus)

Vanhat räystäskourut ja syöksyt olivat pääosin erittäin huonokuntoisia. Kaikki räystäskourut uusittiin. Vanhoista osista pystyttiin kokoamaan kaksi syöksytorvea yläsuppiloineen ja alapään ohjaustorvineen. Kappaleet puhdistettiin irtoruosteesta ja siveltiin Zinga-sinkillä. Toistaiseksi kaikki kourut ja torvet ovat maalaamattomia - Zinga on sävyltään himmeä, hiukan metallinen harmaa. (kuva: vanha syöksy kunnostettuna ja Zingalla pinnoitettuna)