kunnostuksen lähtökohtia

Kaikilla ratkaisuilla pyritään siihen, että vanha rakennus voi säilyttää olemuksensa, eikä sitä korjata kuoliaaksi. Tällä hetkellä on tyypillistä, että vanhojen rakennusten kunnostamisessa lainataan uudisrakentamisen käytäntöjä ja normeja. Haluamme lähestyä vanhaa rakennusta toisin. Voidaanko tyyppiratkaisuiksi muodostuneita oikaisulevytyksiä, lisäeristyksiä, ikkunoiden uusimisia ja pintojen höyläämisiä välttää? Ja mitä ovat näiden vaihtoehdot? Bastvikin kunnostamisessa kokeillaan omakohtaisesti ja käytännössä restauroinnin teorian tavoitteita vanhan säilyttämisestä.

Bastvik on kiinnostava korjauskohde, koska sitä ei ole muutettu oleellisesti vuoden 1928 jälkeen. Pintoja on uusittu ilmeisesti 0-2 kertaa tänä aikana. Talossa on jäljellä paljon vanhoja rakennusosia ja vuotta 1928 aiemmat kerrostumat ovat paikoitellen nähtävissä tai ymmärrettävissä. Sen sijaan luonto; fysikaaliset hajoamisprosessit ja biologiset tekijät ovat muokanneet pihaa ja puutarhaa hämmästyttävän paljon. Aiemmin aukea ja jopa karu maatilan pihapiiri on neljässäkymmenessä vuodessa kasvanut tunnelmalliseksi sekametsäksi, jossa vanhan puutarhan jäänteet ja nopeasti kasvavat rehevät lehtipuut luovat unohdetun, salaisen puutarhan tunnelmaa. Talossa sisällä on aika pysähtynyt, mutta puutarhassa on Rip van Winklen parta kasvanut pitkäksi ja tuuheaksi.

Koska rakennus on pitkään ollut asumaton, ei meillä myöskään ollut mahdollisuutta kokea Bastvikia elävänä, toimivana rakennuksena, johon voisi ryhtyä suunnittelemaan uudistavia tai korjaavia toimenpiteitä käyttäjän kokemuksien perusteella. Tämän kokemuksellisen tiedon puuttuessa on erityisen tärkeää aloittaa korjaustyöt hienovaraisesti ja tutustua rakennukseen fysikaalisena kokonaisuutena ennen muutostöiden tekoa.

Kommentti 15.9.2005 -  Kun rakennus on tällä hetkellä  rakenteellisesti osittain paljaana, on tavoitteiden muistaminen erityisen tärkeää. Korvaamattomana apuna ovat ne muutamat valokuvat, jotka meillä on ajalta ennen rakennusosien ryöstöä - ryöstön jälkeen ikkuna-aukot peitettiin vanereilla ja vasta nyt elo- ja syyskuussa on ikkunoita saatu takaisin paikoilleen.

Kommentti 16.5.2007 - Kun rakennuksen parissa on nyt työskennelty noin kaksi vuotta, voi todeta, että periaatteet ovat edelleen aivan samat, mutta kokemuksen mukanaan tuoma ymmärrys on syventänyt näkemystä käytännöllisistä toimenpiteistä. Edelleen jokainen vanha rakennusosa listoista alkaen on pyritty palauttamaan entiselle paikalleen. Toisinaan työmäärä jonkin revenneen listan korjaamiseksi on ollut suhteeton verrattuna uuden listan asennuksen helppouteen, mutta paikalleen asennettuna ja pinnoiltaan viimeisteltynä ei ole epäilystäkään työn kannattavuudesta. Kuvassa ikkunan kehyslistan puupaikkakorjaus.

Maalauskäsittelyjen osalta on joutunut toteamaan pohjatöiden valtaisan merkityksen lopputulokselle. Ja toisinaan on joutunut tekemään enemmän maalinpoistoa kuin olisi alun perin toivonut. Bastvikin 1920-luvun rakennustöissä on erityisesti ovissa ja paikoin listoissa käytetty suhteellisen paksuja, kauttaaltaan tehtyjä tasoitekerroksia, joiden tartunta ei ole kestänyt 30 vuoden kylmiä ja kosteita talviolosuhteita. Uuden maalipinnan työstäminen tällaiseen rakennusosaan edellyttää väistämättä huonojen tartuntojen poistamista - käytännössä siis puupuhtaaksi puhdistamista.

Rakennustyön aikana on myös tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että perinteinen raaka-aineista rakentaminen ja rakennusteollisuuden tuotteistettujen rakennusosien asentaminen taloksi ovat kerrassaan kaksi eri lajia.

   julkaistu 28.1.2005 PÄIVITYKSIÄ 16.5.2007