Tiedostettuja tekoja

Jotta ymmärtäisimme oman toimintamme suhteessa rakennettuun ympäristöömme, sen historiaan ja tulevaisuuteen, tulee kaiken rakennustoiminnan, ja erityisesti vanhoihin rakenteisiin puuttuvan toiminnan, olla erittäin tiedostavaa. Suunnittelijan tulee olla tietoinen muutoksien merkityksistä. Omassa työssämme pyrimme pitämään mielessä seuraavat tärkeinä pitämämme näkökulmat.

1. RAKENNUS EI OLE ESINE

Rakennus ei ole muuttumaton esine vaan koko ajan etenevä prosessi. Jokainen päivä tuo rakennukseen muutoksia ja käytön jälkiä. Ennemmin tai myöhemmin rakennukseen kohdistuu muutostarpeita, joista aikanaan seuraa rakennustoimenpiteitä; ylläpitävää huoltoa, korjauksia ja selkeitä muutoksia tai lisäyksiä. Vanhan on väistyttävä, jotta uusi saa tilaa.

2. RAKENNUS ON AINA NYKYHETKEN ILMENTYMÄ

Jokainen rakennustoimenpide muuttaa olemassa olevaa tilannetta peruuttamattomasti - takaisin päin ei voi palata. Nk. aiempaan asuun palauttaminen ei vie rakennusta takaisin vanhoihin aikoihin. Me ihmiset käytämme tiloja ja rakennuksia toisin kuin sata vuotta sitten. Me ajattelemme materiasta ja käsityön jäljestä toisin kuin viisikymmentä vuotta sitten. Vanhan asun tutkimukseen pohjautuva uudelleen toteutus on eräänlainen lavaste, joka piilottaa taakseen rakennuksen tai huoneen lähihistorian. Nykyhetki on joka tapauksessa läsnä niin henkisesti kuin materiassakin kaikessa nyt tehdyssä, myös vanhan, tunnetun asun uudelleen palauttamisessa.

3. HISTORIAN TUNTEMINEN AUTTAA YMMÄRTÄMÄÄN NYKYHETKEÄ

Ennen vanhan rakennuksen muutostöiden suunnittelua tulee rakennuksen käyttö- ja muutoshistoria selvittää. Vanhat valokuvat auttavat ymmärtämään mennyttä ja kadotettua tunnelmaa. Elämän jäljet rakennuksessa tulevat konkreettisiksi, kun näkee kuinka rakennusta on aiemmin käytetty.  Vanhan, monta vaihetta kokeneen rakennuksen historia muodostaa kerroksellisen kokemuksen jos kunnostettaessa vaalitaan menneen ajan merkkejä. Inhimillinen jatkuvuus on tärkeä osa vanhojen rakennusten viehätystä.

4. RAKENNUS ON TARINA

Jokainen uusi toimenpide tulisi suunnitella jatkumona rakennuksen menneelle elämälle, tuntien ja tiedostaen rakennuksen tarina. Jokainen muutos rakentaa tarinaa edelleen. Rakennus henkii omaa tarinaansa ja tarinan vaaliminen osana rakennusta on restauroinnin suuria haasteita.

5. RESTAUROINTIKIN ON RAKENTAMISTA

Kaikki uudet toimenpiteet tulisi nähdä elimellisinä osina rakennuksen rakentumista. Vanhaan rakennukseen tuotavien materiaalien tai ratkaisujen tulisi olla vanhan rakennuksen arvoisia. Parhaimmillaan uudet ratkaisut ovat tulevaisuuden näkökulmasta yhtä arvokkaita kuin alkuperäiset tai vanhempien muutosvaiheiden rakenteet.

6. RAKENTAMINEN ON LOPULLISTA

Kaikki rakentaminen muuttaa ympäristöä ja kuluttaa aikaa sekä rahaa. Väliaikaisia ratkaisuja ei tulisi tehdä, varsinkaan arvorakennuksiin, koska väliaikaisuus herkästi tarkoittaa huonompaa laatua sekä sattumanvaraista ja suunnittelematonta toteutusta. “Halpa” lisäys halventaa arvokasta rakennusta. Laadukas ja hyvinsuunniteltu lisäys taas voi rikastaa rakennuksen kerroksellisuutta.

7. RAKENNUS VAATII HUOLTOA

Ratkaisujen tulee kestää sekä käyttöä että aikaa. Toisaalta mikään ei ole ikuista, joten rakennuksia on voitava myös korjata. Hyvässä perinteisessä rakentamisessa tämä päteekin usein. Rakennusosat ovat vaihdettavia ja pinnat korjattavia, huoneiden käyttötarkoitukset usein joustavia. Raaka-aineista paikan päällä rakennettaessa rakentamisen logiikka takaa useimmiten sen, että rakenne voidaan tarvittaessa myös purkaa, avata tai uusia. Näistä kriteereistä tulee pitää kiinni myös uudisrakennuksia suunniteltaessa.

8. KAIKKI VANHA EI OLE KUNNOSTAMISEN ARVOISTA

Toiset vanhat rakennukset vaativat tulla ylläpidetyiksi, huolletuiksi ja korjatuiksi, toiset taas “lakastuvat” vailla huolenpitoa, ne lahoavat ja ne puretaan. Rakennuksen kunnostaminen alkaa halusta herättää henkiin jotain jo melkein menetettyä. Kaunis, hyvin tehty rakennus kunnollisella rakennuspaikalla on itsestään selvä kunnostuskohde. Pahoinkin vaurioituneen rakennuksen korjaaminen on mielekästä, jos rakennus on rakennettu huolella ja harkinnalla.  Hauraiden tai vaurioituvien rakenneratkaisujen kunnostamiseen voi uhrata paljonkin työtä, jos niillä saavutettu arkkitehtuuri on vaikuttavaa. Ymmärtämättömästi uudistettujen tai alunperinkin vailla kauneuden tajua tai hutiloiden rakennettujen rakennusten kunnostaminen on usein hyvin vaikeaa.

9. RAKENNUSPERINTÖMME ON OSA MEITÄ

Autenttinen, iäkäs rakennuskanta hupenee ympäriltämme jatkuvasti. Yli sadan vuoden ikäisillä rakenteilla on kaikilla iän mukanaan tuoma kiistämätön vanhuusarvo, jota tulee kunnioittaa erityisesti kaupunkialueilla, joissa paine tehokkaampaan uudisrakentamiseen tuntuu vuosi vuodelta kasvavan. Jokainen pienikin uuden rakennuskannan väliin jäänyt vanha rakennus muistuttaa meitä meidän historiastamme, alitajuisestikin.

10. RESTAUROINTI ON SYNTEESI

Nämä osin ristiriitaisetkin teesit esiintyvät jokaisessa rakennuksessa hiukan eri valossa. Restauroivan arkkitehdin tehtävä on muodostaa restaurointikohteesta kokonaisvaltainen ymmärrys, joka perustuu kohteen arkkitehtuuriin, historiaan sekä nykyasuun ja tämän ymmärryksen perusteella luotsata rakennusta kohti tulevaisuutta, jossa menneisyys on kauniilla tavalla läsnä.

Kuvan omistaa Eero Helve

   julkaistu 28.1.2005 PÄIVITYKSIÄ syyskuu 2009